Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen asumista koskeva asia ratkaistaan ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lapsen edun katsotaan toteutuvan parhaiten, kun ratkaisu vastaa hyvälle huollolle asetettuja tavoitteita. Näihin asioihin kuuluvat muun muassa lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen sekä lapsen hyvä hoito ja kasvatus.
Lapsen etu on laaja käsite, jota on yksittäistapauksessa haastavaa määritellä. Lapsen etu on myös asia, joka on huoltoriitaa ratkaisevan käräjätuomarin subjektiivinen näkemys. Lopulliseen ratkaisuun vaikuttaa useampi yksittäinen tekijä, joita voidaan painottaa eri tavoin riippuen siitä, miten käräjätuomari asian mieltää kokonaisuutena.
Oikeus molempiin vanhempiin nähdään lapsen tärkeimpänä oikeutena. Tämän vuoksi tuomioistuin tarkastelee ennen kaikkea sitä, kumpi vanhemmista kykenee tukemaan myönteistä suhdetta toiseen vanhempaan sekä muihin lapselle läheisiin ihmisiin.
Tasaväkisissä tilanteissa voidaan vedota myös vakiintuneisiin olosuhteisiin. Yleensä lapsen vakiintuneiden olosuhteiden ylläpitäminen katsotaan lapsen edun mukaiseksi ratkaisuksi ainakin silloin, kun asumisesta määrätään ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Esimerkiksi tarha- tai koulupaikan, ystävyyssuhteiden ja harrastusten säilyminen voi olla merkittävämpi tekijä kuin se, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Toisaalta vakiintuneidenkaan olosuhteiden säilyttäminen ei ole lapsen edun mukaista silloin, jos muut seikat puhuvat sen puolesta, että lapsen vakiintuneet olosuhteet tulisi muuttaa.
Lapsen ja vanhemman välinen suhde on merkittävä tekijä lähihuoltajuutta ratkaistaessa. Yhtenä perusteluna voidaankin käyttää lapsen omaa mielipidettä, joka tulee selvitetyksi ns. olosuhdeselvityksessä. Olosuhdeselvityksen tekevät sosiaaliviranomaiset käräjäoikeuden pyynnöstä. Toisaalta edes varttuneen lapsen mielipide ei ole ainoa ratkaiseva peruste. Jos kyse on aivan pienistä lapsista (0-3 vuotiaista) katsotaan usein, että ns. primäärivanhemmasta erottaminen ei ole lapsen edun mukaista. Ensisijaisena vanhempana näin pienten lasten kohdalla on toiminut usein äiti, mutta se voi tapauksesta riippuen olla myös isä.
Myös sillä on merkitystä, kumpi vanhempi on osallistunut aiemmin lapsen hoitamiseen. Vaikka toinen vanhempi ei olisi osallistunut lapsen hoitamiseen yhtä paljon kuin toinen vanhempi, tulee yksittäistapauksissa osaksi päätösharkintaa se, millainen merkitys tällaiselle seikalle tulee antaa, asumisratkaisu kun ulottuu aina tulevaisuuteen. Tämän vuoksi sille, kumpi ”on aina hoitanut kaiken” tulee antaa rajallinen merkitys ainakin niissä tapauksissa, joissa toinenkin vanhempi katsotaan sinänsä kykeneväksi hoitamaan samat asiat tulevaisuudessa.
Asumiseen liittyvissä kysymyksissä kiinnitetään vielä erityistä huomiota siihen, että lapsella on turvallinen kasvuympäristö. Esimerkiksi vanhempi, jonka on osoitettu tekevän seksuaalista väkivaltaa tai muuta väkivaltaa lapselle, toiselle vanhemmalle tai muulle henkilölle, katsotaan yleensä olevan soveltumaton lähivanhemmaksi. Pelkkä väite toisen vanhemman väkivaltaisesta käyttäytymisestä ei ole riittäävää, jotta asumisratkaisua voitaisiin perustella suuntaan tai toiseen tällä perusteella.
Myös vakavat mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat saattavat olla este lähivanhemmuudelle. Kaikki mielenterveyden häiriöt, kuten erosta johtuva masennus, eivät kuitenkaan tee vanhempaa kykenemättömäksi lähihuoltajaksi. Jos molemmilla vanhemmilla on edellä mainittuja ongelmia, ratkaisevaa on ongelmien laatu ja se, kumpi on hakenut tai valmis hakemaan apua ongelmiinsa.
Sen sijaan vanhemman sukupuolelle, korkealle koulutustasolle, yhteiskunnalliselle asemalle tai muulle itse vanhemmuudesta erilliselle seikalle ei tule antaa mitään merkitystä asumisesta määrättäessä.
Yllä olevasta tulee tehdä se johtopäätös, että asumisratkaisu ei ratkea yhden tai kahden seikan perusteella. Lopputulos riippuu siitä, millainen kokonaisuus asiasta muotoutuu ja miten asiaa ratkaiseva käräjätuomari lapsen edun toteutumisen arvioi. Huoltoriidoissa on tyypillistä se, että täysin saman tapauksen voi periaatteessa kaksi eri käräjätuomaria ratkaista kahdella eri tavalla varsinkin, jos kyse on keskenään tasavahvoista vanhemmista ja jolloin eroavaisuuksia joudutaan hakemalla hakemaan. Tämän vuoksi erityisesti huoltoriidoissa sopimisen tärkeys korostuu. Se on ennen kaikkea lapsen etu.