Moni avioliitto päättyy tilanteeseen, jossa ero on ainoa ratkaisu. Asianajajan ottaminen eroprosessiin ei ole epäluottamuslause puolisoa kohtaan, vaan tae siitä, että asiat saadaan hoidettua lakiin perustuvalla tavalla.
Avioerotilanteessa tehdään usein omaisuuden ositus ja sovitaan lapsia koskevista asioista, kuten huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisoikeuksista. Asioista laaditaan juridisesti sitovat sopimukset, joiden muuttaminen myöhemmin voi olla vaikeaa. Koska eron hetkellä ihminen saattaa olla uupunut ja voimakkaiden tunteiden vallassa, voi rationaalisten päätösten tekeminen olla normaalia vaikeampaa. Ulkopuolisen näkökulman saaminen on siksi hyödyllistä. Monet ovat valmiita eron hetkellä luopumaan kaikesta, jopa lapsistaan, vain päästäkseen eroon ahdistavasta tilanteesta. Myöhemmin saatetaan katua tunnekuohuissa tehtyjä sopimuksia. Sopimusten muuttaminen ainakaan kovin pian sopimuksenteon jälkeen ei kuitenkaan ole suotavaa, koska lapsille jatkuvat muutokset voivat olla raskaita.
Tilanne saattaa pariskunnan välillä olla myös niin tulehtunut, että sopimukseen on vaikea päästä ilman avustajia. Puheyhteys voi olla kokonaan poikki. Ulkopuoliset tahot auttavat pitämään keskustelun niissä asioissa, jotka sopimuksen syntymisessä ovat olennaisia. Aviopuolisot voivat käydä pitkiä taisteluita muistoesineistä, kuten häälahjoista, joilla myöhemmin ei ehkä sittenkään ole niin suurta merkitystä. Sillä hetkellä ne symboloivat lähinnä sitä pettymyksen tunnetta, jonka avioliiton rikkoutuminen tuo tullessaan. Ulkopuolisen avustajan on helpompi ohjata keskustelu niihin asioihin, joista on pakko päästä sovintoon, kuten lasten huoltajuuteen tai osituksen sovitteluun ja löytämään niissä ratkaisu. Esimerkiksi se, miksi avioliitto on päättynyt, ei ole lopulta olennaista kun yritetään löytää ratkaisu lasten asioiden järjestämiseksi tulevaisuudessa.
Asianajajaa olisi hyvä konsultoida heti, eikä vasta sitten, kun sukset ovat lopullisesti ristissä. Usein lyhyt konsultaatio alussa maksaa itsensä monin verroin takaisin. Riitainen, pitkä ositus tai huoltoriita oikeudenkäynteineen maksaa useita tuhansia euroja, mutta se voidaan ehkä välttää, jos alusta saakka on selvää, mitkä ovat kummankin oikeudet. Siksi kannattaa mieluummin ottaa heti yhteyttä asianajajaan ja pyrkiä nopeasti sopimukseen kuin lähteä pitkittämään riitaa. Harva puoliso osaa tiivistää asiansa toiselle puolisolle siten, että keskustelun kohteena olisi ensinnäkin vain olennaiset asiat. Toinen ja suurempi ongelma tulee yleensä siitä, että monilta ihmisiltä puuttuu yksinkertaisesti tieto lain sisällöstä.
Asianajajan velvollisuus on edistää sovintoa. Kummankaan osapuolen elämää ei ole tarkoitus hankaloittaa, vaan päämääränä on päästä kaikkia tyydyttävään sopimukseen, jonka kanssa pystytään elämään jatkossakin. On hyvä muistaa, että pariskunta voi ottaa myös yhteisen avustajan, jonka kanssa voidaan tehdä yhdessä sopimukset sekä lasten asioista että omaisuuden jakamisesta. Asianajajan käyttäminen merkitsee sitä, että kaikkien osapuolten oikeusturvan toteutumisesta huolehditaan.