Avo- tai avioeron jälkeen valitettavan moni vanhempi pyrkii katkaisemaan lapsen välit toiseen vanhempaansa.
Lapsen vieraannuttamista käytetään häikäilemättömästi koston välineenä huoltajuusriidoissa, eivätkä vieraannuttajavanhemmat välitä lapsen edusta. He eivät välttämättä edes tunnista tätä piirrettä itsessään oman katkeruutensa vuoksi. Useimmiten vieraannuttajavanhemmalla on tietoinen halu tuhota lapsen ja vanhemman suhde, koska lapsi on enää ainoa kiusaamisen väline entistä puolisoa kohtaan. Monissa tapauksissa tämä tavoite saavutetaan, ja lapsen ja vanhemman yhteydenpito lakkaa tai merkittävästi vaikeutuu. Omasta lapsesta vieraannutetuksi joutuneelle vanhemmalle kokemus on traumaattinen - lapsesta puhumattakaan.
Vieraannuttamisella tarkoitetaan toisen vanhemman eristämistä lapsesta viranomaisia ja erityisesti lasta itseään manipuloimalla mitä moninaisimmilla tavoilla. Vanhempi käyttäytyy tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa suhteen katkeamiseen kokonaan. Vieraannuttamista on ennen kaikkea toisesta vanhemmasta pahan puhuminen lapselle joko suoraan tai rivien välistä hienovaraisesti vihjailemalla, jotta lapsi alkaisi ajatella vanhemmastaan kielteisesti. Vieraannuttamista voi myös olla esimerkiksi perättömien ilmiantojen tekeminen viranomaisille sekä se, että lasta ohjataan puhumaan viranomaisille vain negatiivisia asioita toisesta vanhemmasta. Koska lapsi on aina lojaali molemmille vanhemmilleen, aiheuttaa vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta lapsessa pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa kehenkään, koska lapsi ei pysty käsittelemään näin isoa ristiriitaa.
Vieraannuttaminen ei perustu todelliseen pelkoon siitä, että lapsi joutuisi henkisen tai fyysisen väkivallan taikka seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, vaan vieraannuttamisessa on kyse räikeästä valehtelusta ja toisen vanhemman mitätöimisestä, johon lapsi vedetään mukaan. Vieraannuttamista voidaankin pitää henkisenä väkivaltana. Vieraannuttaminen alkaa usein pienellä kiusanteolla, ja lapsen tapaamisten vaikeuttaminen milloin milläkin näennäisellä syyllä ovat ensimmäisiä askelia vieraannuttamisen tiellä. Nykyisessä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa laissa on pyritty ehkäisemään vieraannuttamista säätämällä huoltajalle velvollisuus vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita. Lain mukaan huoltajan on suojeltava lasta myös kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Tämä pätee itsestäänselvästi myös vanhempaan itseensä. On kuitenkin muistettava, että yksikään käräjäoikeuden päätös ei voi muuttaa vieraannuttajavanhemman persoonaa tai käytöstä, mutta käräjäoikeuden päätös tapaamisoikeuden vahvistamisesta toteuttaa edes muodollisesti lapselle kuuluvan oikeuden pitää molemmat vanhemmat osana elämäänsä. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanolla voidaan vielä velvoittaa vieraannuttajavanhempi sallimaan lapsen ja tapaavan vanhemman väliset tapaamiset sakon uhalla, mikä usein helpottaa tilannetta edes hieman.