Kohdatessamme arkielämässä jonkin juridisen ongelman mietimme usein ensimmäiseksi, voinko kääntyä asianajajan puoleen. Toisin sanoen, tarvitsenko sellaista asiani hoitamiseen? Vai pystynkö hoitamaan jutun itse? Mitä asianajajan palkkaaminen kustantaa eli onko minulla siihen varaa?
Nämä ovat kysymyksiä, joita sinun ei kannata jäädä yksin pohtimaan. Asianajajan työtehtäviin – ja jopa velvollisuuksiin – kuuluu kertoa päämiehelle, miten hän voi saada kustannuksensa katetuksi esimerkiksi valtion varoista tai oikeusturvavakuutuksesta. Asianajaja tekee hakemuksen puolestasi. Hänen tehtävänsä on aina arvioida myös kuluriskiä ja antaa asiakkaalle hinta-arvio asian hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista. Useimmat avustajat eivät laskuta mitään tämänkaltaisesta alkuneuvottelusta, jossa edellä mainittuja kysymyksiä pohditaan.
Ensin siis mietitään, onko käsillä oleva tilannne sellainen, että siinä tarvitaan lainopillista apua. Kuinka vaikea tai selkeä asia on? Onko asiakkaalla riski johonkin oikeudenmenetykseen, jos hän alkaa ominpäiten hoitaa asiaansa? Selvyyden vuoksi todettakoon, että on täysin sallittua hoitaa tuomioistuimessa asiaansa itsekin. Ongelmaksi tilanne kuitenkin muodostuu yleensä viimeistään silloin, kun vastapuolella on lainoppinut avustaja - voimaepätasapaino tulee niin merkittäväksi, että oman asianajajan palkkaaminen on suositeltavaa.
Toiseksi mietitään, miten kulut saadaan katetuksi. Vasta näiden jälkeen sovitaan toimeksiannosta. Toimeksiannon kuluessakin asiakasta informoidaan pyydettäessä kertyneistä kuluista ja neuvotellaan toimenpiteistä. Voidaan myös tapauskohtaisesti sopia maksuaikataulusta tilanteessa, jossa asiakas ei saa oikeusturvaa eikä oikeusapua ja joutuu juttutyypistä riippuen tai häviötilanteessa kustantamaan oman avustajansa palkkion itse.
Asianajajia velvoittaa kielto aiheuttaa asiakkaalle tarpeettomia kuluja. Kulut on siis pyrittävä pitämään niin alhaisena kuin mahdollista, kuitenkin niin, ettei asian hoito kärsi. Tästä huolimatta on selvää, että avustajien palkkiot kasvavat yleensä kohtalaisen suuriksi varsinkin, jos asia käsitellään täysmittaisessa oikeudenkäynnissä. Jos asiakas ei saa valtion varoista oikeusapua tai hän ei saa korvausta oikeusturvasta, on erittäin suotavaa yrittää välttää oikeudenkäynti tai yrittää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, esimerkiksi sovittelua. Mahdollisesti aiheutuvat kulut ja mahdollisesti saavutettava voitto on myös suhteutettava riidan kohteena olevan intressin suuruuteen. Jos riita koskee arvoltaan esimerkiksi 1.000 euroa, kannattaako ottaa vaikka 5.000 euron kuluriski?
Yleisellä tasolla oikeudenkäyntikulujen määrä on ollut kasvamaan päin. Tästä huolimatta jos ei ole aivan varma siitä että pystyy ajamaan juttunsa itse, kannattaa kertaluotoisesta asianajopalvelusta maksaa enemmän jos vaihtoehtona on riski siitä, että asia myöhemmin riitaantuu tavalla tai toisella. Silloin kulutkin yleensä kasvavat moninkertaisiksi. Tein itse säästin -periaate voi tulla myöhemmin todella kalliiksi.